Ja koitti Suomi-koulun kuolinhetki

Aloitan tunnustuksella. Olen suhtautunut osallistavaan strategiantekoon hiukan nuivasti.

Strategia on vaihtoehtojen luomista ja niistä valitsemista. Vaihtoehtoja voi luoda joukosta yhteisöllisesti vaihtoehtoja etsien ja vaihtoehdon valinnankin voi tehdä demokraattisesti. Tuskin näin syntynyt valinta on kovin erilainen ja sitoutumien valintaankin voi jäädä löyhäksi. 

Strategian valintaan puolestaan liittyy vastuu. Voi olla, että päätös osoittautuu virheelliseksi ja huonoksi. Tehtyjen päätösten seurauksena yritys tai yhteisö voi ajautuu vaikeuksiin ja kriiseihin. Kuka kantaa vastuun päätösten seurauksista?

Myönnän myös, että olen pitänyt strategista-ajattelua lahjakkaiden etuoikeutena. Niiden, jotka kykenevät näkemään tulevaisuuden hämärään, viestimään näkemäänsä, saamaan joukot vakuuttuneiksi ja tekemään näiden pohjalta niitä tulevaisuuden kannalta oikeaksi osoittautuvia valintoja.

Strateginen ajattelu on myös orientaatiokysymys. Haluatko kantaa kenraalin murheita? Haluatko ajatella kansakunnan kohtaloa? Vai onko huomiosi arjessa, läheistesi hyvinvoinnissa ja toimeentulossa. Jälkimmäinen ei ole ollenkaan huonompi valinta.

Kävin katsomassa elokuvan Lumotut. Elokuva sijoittui Yhdysvaltain sisällissodan äärimmäisen vaikeisiin olosuhteisiin. Muutama etelävaltion koulutyttö oli johtajaopettajattaren kanssa jäänyt eristyksiin ja jatkoi sisäoppilaitosarkea parhaalla mahdollisella tavalla sodan keskellä. Eräänä päivänä he löysivät metsästä pahasti havoittuneen pohjoisvaltioiden sotilaan. He hoivasivat hänet terveeksi ja lumoutuivat taloon tullleesta miehestä.

Monien käänteiden jälkeen tilanne ajautui vaikeaksi. Koitti hetki päästä Johnista eroon. Johtajaopettajatar alusti osallistavan keskustelun lyhyesti. ”John on ongelma. Mitä voisimme tehdä?” Pienen pohdinnan jälkeen seitsemänvuotias vastasi: ”John tykkää sienistä”. Yksitoistavuotta täyttänyt tyttö jatkoi ja kertoi tuntevansa sienet. Illalla tarjolla oli sieniruokaa, Johnin erityisherkkua. Johnin kohtalo oli sinetöity. 

Mielestäni tämä on vallan loistava esimerkki yhteisöllisestä osallistavasta ja toimeenpanevasta strategisesta prosessista. Suorastaan kylmäävä esimerkki sitoutumisen voimasta ja merkityksestä. Seitsemän- ja yksitoistavuotiaat ottivat kantaakseen vastuun murhasta.

Toisaalta, elokuvaa tarkemmin pohtien,  voi väittää, että Johnin kohtalo oli ilmeinen. Kysymys oli vain siitä kykenevätkö asianosaiset toimeenpanoon ja mikä on valittu toteutustapa. 

Suomalaisille kännykkä on erityisen tärkeä. Olemmehan kännykkäkansaa, suorastaan synnytimme Nokian johdolla maailmalle kännykät. Olemme kännykkäimperialisteja. Valloitimme maailman kännyköillä.

Olemme ylpeitä myös koulujärjestelmästämme. Uskomme sen myös valloittavan maailman. Tosin koulutusviennistä ei ole oikein saatu näyttöjä.

Nyt kännykkään on saatavissa myös koulu. Ei tarvi kuin ladata kännykkään EDX applikaatio, niin maailman parhaimmat yliopistot ovat kännykässä: MIT, Harvard, Stanford. 

Hetki on koittanut. Tartummeko toimintaan? Ymmärrämmekö digitaalisuuden haasteen? Kykeneekö suomalainen koulutusjärjestelmä uudistumaan? 

Olen seurannut digivision syntyprosesseja, niin yksittäisissä korkeakouluissa kuin myös valtakunnan tasolla. Vastaus viimeiseen kysymykseen on: Ei!, Emme halua!, On se niin äärimmäisen vaikeata!, Pitääkö kaikki kyseenalaistaa, rakenteetkin?,,,  Jos on pakko! Ehkä, ehkä, ehkä sittenkin pitää yrittää.

Muutos ei koskaan ole helppoa. Ei nytkään.

Ymmärtämättömyys kansakunnan kilpailukyvyn lähteenä

Vietin viikon loman Yhdysvalloissa. On kiva päästä erilaiseen ympäristöön. Erilaisuus herättää ja pistää aina pohtimaan. Kiva oli myös tulla takaisin kotiin. Viiikon hesarit odottivat lukijaansa pöydän nurkalle pinottuina.

Viikon aikana oli Suomessa tapahtunut paljon, josta ei Yhdysvaltoihin ollut kantautunut mitään tietoa. Elämme täällä pohjolassa selvästi omassa kuplassamme erillään suuresta maailmasta. 

Tartun tässä yhteen asiaan. Erityistä huomiota kiinnitin Hesarin 15.10 pääkirjoitukseen:”Kilpailu pitää mobiilidatan kasvun rakennusaineena”. OECD on todennut, että Suomi on kärkipaikalla mobiilidatan käytössä. Käytämme keskimäärin 11 gigabittiä dataa kuukaudessa. Erinomaista!

Satunnaisessa katugallupissa pääkirjoitustoimittajalle ilmeni, ettei yksikään käyttäjä osannut sanoa kuinka paljon dataa hän kuukaudessa käyttää. Näinhän asian pitää ollakin. Kuluttajalle palvelun pitää olla niin yksinkertainen ja helppo, ettei tämän tarvitse ymmärtää yhtään mitään palvelun teknisista hienouksista. ”En osaa sanoa”, on loistava vastaus kuluttajalta.

Palvelun toimittajan pitää ymmärtää palvelunsa tekniset hienoudet yksityiskohtaisesti. Kyetäkseen kehittämään tuotteitaan ja palveluitaan ja jopa koko liiketoimintaansa, palvelun tuottajan tulee osata asettaa itselleen vaikeita kysymyksiä. Tuotekehitysprosessin aikana palvelun kehittäjä löytää kysymyksiinsä vastauksia. 

Hesarin esitti päättelyllään välillisesti väitteen, että kolmen operaattorin välisen kilpailun ansiosta  suomalaiset ostavat mobiilidatansa kiinteään kuukausihintaan. Väite on yhtä absurdi, kun väite, että kilpailu kolmen tasavahvan ruokakauppaketjun välillä veisi Suomen ja suomalaiset tilanteeseen, jossa ruokaa saa kiinteään kuukausihintaan niin paljon kuin haluaa.  

Olennainen kysymys on aivan muualla. Pitää kysyä, miten ja minkälaisella kuluttajahinnoittelulla varmisteaan informaation tehokas siirtyminen verkostossa. Tähän kysymykseen vastasin väitöskirjassani jo vuonna 2006 ennustaen, että mobiilinetissä (mobiilinetin mahdollistamiseksi) pitää siirtyä kohti kiinteän kuukausihinnan mallia. Painotan sanaa kohti. Asiansa osaavat palveluntuottajat olisivat toivoakseni osaneet päätoimittaja valistaa. Kysyä kannattaa muualtakin kuin kuluttajalta.

Taloustieteen perusasia ja totuus on, että kilpailu ei aina johda tehokkaaseen toimintaan. Kuka tahansa talousteoreetikko olisi tässä asiassa osannut myös pääkirjoitustoimittajaa valistaa. Kilpailut markkinat ajautuvat peliteorian käsittein ilmaistuna Nashin tasapainopisteeseen. Tämä taspainopiste ei aina ole yhteisön kannalta tehokkain. Talousteoreetikot puhuvat myös anarkismin hinnasta eli oman edun tavoittelun hinnasta yhteisölle. Markkinakilpailussa on kyse oman edun tavoittelusta. Mobiilidatassa tämä ilmiö on näkynyt ja näkyy edelleen verkkovierailumaksuissa. Kilpailu ei mahdollistanut kohtuullisia verkkovierailumaksuja. Eurooppalainen lainsäätäjä on puuttunut operaattorien ”kilpailuun” ja pakottanut nämä alentamaan verkkovierailumaksujaan. Nyt kuluttaja voi entistä huolettamammin käyttää kännykkää myös Euroopassa. 

Yhdysvalloissa minulle tuli kännykän käytöstä parinkympin datalasku, vaikka data oli parhaan ymmärrykseni mukaan koko ajan kytkettynä pois päältä.

Meidän opettajien tehtävä on opettaa nuorille kriittisen ajattelun taitoja. Usein kannustamme nuoria lukemaan. Minä ja minun sukupolveni on erityisen tyytyväinen, jos nuoret osoittavat lukeneensa meille niin rakkaat päivän sanomalehdet. 

Olennaisen näkeminen ja kysyminen ei ole helppoa. Tarkkavainen lukijani saattoi huomata, että Hesarit olivat siistissä pinossa pöydällä. Totta vie, nuoriso, tulevaisuuden sukupolvi, ei ollut niitä lukenut. Enkä ole lukemista vaatinut sen jälkeen kun eräästä artikkelista kahvipöydässä keskustellessamme tulevan sukupolven edustaja totesi lakonisesti: Hesarissa ei ole linkkejä, lähteisiin ei pääse käsiksi.