Wappupuhe: Suomi nousuun sopimattomia ajattelemalla ja tekemällä

Suomi on konsensus maa. Täällä saa puhua vain sopivia. Sopimattoman ajattelu on ehdottomasti tuomittavaa.

Ensimmäisen kerran törmäsin tähän, kun vuonna 2004 vihaisena keski-ikäisenä miehenä kävelin ulos Aalto Yliopistosta, silloisesta Teknillisestä Korkeakoulusta. Koin, että ajattelu ei ollut sallittua. Haastoin vallitsevan mobiiliparadigman ja maailman parhaimman kännykkävalmistajan.

Puolitoista vuotta myöhemmin väittelin Oulun Yliopistossa. Vaivoin sain edes väitöskirjan aikaseksi. Kymmenen vuotta myöhemmin kaikki väitteeni ovat toteutuneet. Moni on huomannut, että sopivan ajattelu on hyvin lähellä ylimielisyyttä ja huomannut, että olisi kannattanut aikoinaan ajatella hiukan enemmän sopimattomasti.

Minä opin sen, että sopimattoman ajattelu ei riitä. Tarvitaan myös sopimattomia tekoja.

Vuodesta 2011 olen julkisuudessa puhunut nettiaikakauden korkeakoulusta ja haastanut suomalaisen korkeakoulujärjestelmän. On ollut ironista havaita, että sopimaton ajattelu ei ole oikein sopivaa edes korkeakoulu- ja yliopistomaailmassa.

Seuraava sopimaton tekoni lienee se, että kurssini löytyy maksullisena Eliademy.com alustalta. Näin olisin kertaheitolla myös käynnistänyt koulutusviennin. Tämä on sopimaton teko, sillä Suomessa koulutus on ilmaista ja vain korkeakoulu saa tarjota korkeakoulukelpoista koulutusta. Näin on sopivaa ajatella.

Professori Alf Rehn kirjassaan vaaralliset ideat kuvaa mainiosti, miten taboon ajattelu, jonka mielelläni suomennan sanalla ”sopimaton”, on mainio uusien ajatuksien ja tulevaisuuden lähde. Easley & Kleinberg kirjassaan ”Networks, Crowds and Markets” s 59 kertovat muuta kirjallisuutta siteeraten, kuinka ne yksilöt jotka ovat usean verkoston laidoilla, mutta samalla yhdistämässä eri verkostoja eli useamman verkoston solmukohdassa, ovat informaation kulun solmukohdissa ja uusien ajatuksien silloilla. He ovat erilaisuuden keskellä ja ajattelevat ja tekevät vääjäämättä sopimattomia suhteessa kaikkiin verkostoihinsa (muu ei oikein olisi mahdollista, paitsi diplomaatilla). Mutta, uutta syntyy.

Kirjallisuus tukee vahvasti ajatusta, että sopimattomia ajattelemalla ja tekemällä syntyy uutta. Sieltä rakentuu tulevaisuutemme. Ongelma vain on se, että tämä ei ole sopivaa Suomessa.

Hyvät ystävät, pitäkää nyt näin Wappuna maltti mielessä, ajatelkaa siis sopivia ja käyttäytykää sopivasti, mutta muistakaa sitten arjessa se sopimattoman ajatteleminen ja tekeminen. Sillä saamme Suomen kasvuun!

Ville Saarikoski

ps Olen Helsingin Teknillisen Korkeakoulun kasvatti - teekkari siis - ja kiitollinen korkeakoululle ja erityisesti sille proffalle, joka laskuharjoituksissa tuskailuamme katsoessaan tokaisi, "ette te pojat näitä taitoja työelämässä tarvitse, pääasia, että opitte ajattelemaan”

Digimurros hämmentää – korkeakouluilla vaikeuksia päästä oppimiskäyrälle

Itk2016 tapahtumaan osallistui n 2000 ihmistä. Olin siellä minäkin ja pidin puheenvuoron otsikolla ”verkko-opetuskokeilu – seuraako digiloikkaa digitussahdus?

Tapahtuman pääteema oli digitalisaatio ja sen avasi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen, joka kertoi kuinka hallitus panostaa koulujen digitalisaatioon. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg puolestaan kertoi kuinka heillä digitalisaation seurauksena uudistetaan koko koulutusrakenne. Puolustusvoimien on helppo laittaa organisaatio uuteen asentoon varsinkin kun on ymmärretty tarve uudistua. Toivoisin korkeakoulujemmekin ensin ymmärtävän rakenteiden uudistamisen tarpeen ja sitten tarttuvan uudistustyöhön.

Oma puheenvuoroni ”seuraako digiloikkaa digitussahdus?” vastauksen voisi tiivistää siten, että olen kokenut ainakin kaksi tussahdusta ja vähintään yhden lähtötelineisiin jäämisen.

Aloitimme Keravan kampuksellamme täysin verkossa olevat tradenomiopinnot muistaakseni v 2011. Kyseessä oli ammattikorkeakoulumme vetovoimaisin tuote. Alkuvaiheen verkko-opinnoille tyypillisesti keskeyttämisaste oli luokkaopintoja suurempi ja ilmeisesti tästä syystä ohjelma laitettiin viime vuonna tauolle.

Viime syksynä kokeilin henkilökohtaisempaa digiloikkaa ja kurssini suoritti yli kaksinkertainen määrä opiskelijoita siihen nähden, mihin perinteiseen luokassa tapahtuvaan opetukseen mahtuu. Tein siis yli kahden opettajan työt. Nyt keväällä ja ensi kesänä en enää voi olla "tehokas", sillä kurssille ilmoittautuneiden lukumäärä on rajattu 40:een. Myös alaraja on nostettu, joten mitään erikoista ja erilaista ei oikein voi tarjota. Massakurssien vetovoimaisuudella ja tehokkuudella voisi ”rahoittaa” harvinaisempia ja vähemmän suosittuja kursseja ja siten varmistaa kurssitarjonnan kehittyminen. Kansakuntamme kilpailukyky on kiinni erilaistumisesta ja erikoistumisesta. Vertauskuvan avulla esittäen, perunasadosta kannattaa ottaa siemen perunat talteen.

Lähtötelineisiin on jäänyt moni korkeakoulu. Ei tarvitse muuta kuin mennä kyseisen korkeakoulun verkkosivuille etsimään kurssitarjontaa. Parin klikkauksen jälkeen pitäisi päästä ilmoittautumaan ja tarvittaessa maksamaan kurssimaksun. Mallisuorituksen voi käydä katsomassa esim. Helsingin Seudun Kesäyliopiston sivuilta. Laittakaa hakukoneeseen vaikka sana nettitalous ja tulkaa kurssilleni. Tämähän on selkeätä mainostamista (hyi hyi, näinhän ei koulumaailmassa saisi tehdä), mutta digitaloudessa mainostaminen korostuu entisestään ja mainostaminen on suorastaan menestyksen elinehto myös koulumaailmassa.

Keskeisin syy vallitsevaan tilanteeseen on korkeakoulujemme johdon kykenemättömyys ja kokemattomuus teknologiamurroksen johtamisessa. Uusi teknologia on aina aluksi kömpelöä. Sitä pitää kokeilla ja testata ja luoda näkemys siitä, mitä teknologialla voidaan aikaansaada. Tämä näkemys meiltä puuttuu. Pitää myös olla jonkinlainen näkemys siitä kuinka asianomainen teknologia mahdollisesti kehittyy. Se mitä näet tänään, ei kerro siitä mikä on mahdollista vuoden tai kahden kuluttua. Tämä meiltä usein unohtuu. On itse asiassa hämmentävää havaita, että korkeakouluillamme on syvällisiä vaikeuksia päästä oppimiskäyrälle.

Ei tarvitse kuin mennä rapakon taakse ja osallistua esim. coursera.org verkkokurssille niin näkee kuinka pahasti olemme jääneet jälkeen kehityksestä.