Vietin viikon loman Yhdysvalloissa. On kiva päästä
erilaiseen ympäristöön. Erilaisuus herättää ja pistää aina pohtimaan. Kiva oli
myös tulla takaisin kotiin. Viiikon hesarit odottivat lukijaansa pöydän
nurkalle pinottuina.
Viikon aikana oli Suomessa tapahtunut paljon, josta ei
Yhdysvaltoihin ollut kantautunut mitään tietoa. Elämme täällä pohjolassa
selvästi omassa kuplassamme erillään suuresta maailmasta.
Tartun tässä yhteen asiaan. Erityistä huomiota kiinnitin Hesarin
15.10 pääkirjoitukseen:”Kilpailu pitää mobiilidatan kasvun rakennusaineena”.
OECD on todennut, että Suomi on kärkipaikalla mobiilidatan käytössä. Käytämme
keskimäärin 11 gigabittiä dataa kuukaudessa. Erinomaista!
Satunnaisessa katugallupissa pääkirjoitustoimittajalle ilmeni,
ettei yksikään käyttäjä osannut sanoa kuinka paljon dataa hän kuukaudessa
käyttää. Näinhän asian pitää ollakin. Kuluttajalle palvelun pitää olla niin
yksinkertainen ja helppo, ettei tämän tarvitse ymmärtää yhtään mitään palvelun
teknisista hienouksista. ”En osaa sanoa”, on loistava vastaus kuluttajalta.
Palvelun toimittajan pitää ymmärtää palvelunsa tekniset
hienoudet yksityiskohtaisesti. Kyetäkseen kehittämään tuotteitaan ja
palveluitaan ja jopa koko liiketoimintaansa, palvelun tuottajan tulee osata
asettaa itselleen vaikeita kysymyksiä. Tuotekehitysprosessin aikana palvelun
kehittäjä löytää kysymyksiinsä vastauksia.
Hesarin esitti päättelyllään
välillisesti väitteen, että kolmen operaattorin välisen kilpailun ansiosta suomalaiset ostavat mobiilidatansa kiinteään kuukausihintaan. Väite on yhtä absurdi,
kun väite, että kilpailu kolmen tasavahvan ruokakauppaketjun välillä
veisi Suomen ja suomalaiset tilanteeseen, jossa ruokaa saa kiinteään
kuukausihintaan niin paljon kuin haluaa.
Olennainen kysymys on aivan muualla. Pitää kysyä, miten ja
minkälaisella kuluttajahinnoittelulla varmisteaan informaation tehokas
siirtyminen verkostossa. Tähän kysymykseen vastasin väitöskirjassani jo vuonna
2006 ennustaen, että mobiilinetissä (mobiilinetin mahdollistamiseksi) pitää
siirtyä kohti kiinteän kuukausihinnan mallia. Painotan sanaa kohti. Asiansa
osaavat palveluntuottajat olisivat toivoakseni osaneet päätoimittaja valistaa.
Kysyä kannattaa muualtakin kuin kuluttajalta.
Taloustieteen perusasia ja totuus on, että kilpailu ei aina johda
tehokkaaseen toimintaan. Kuka tahansa talousteoreetikko olisi tässä asiassa
osannut myös pääkirjoitustoimittajaa valistaa. Kilpailut markkinat ajautuvat
peliteorian käsittein ilmaistuna Nashin tasapainopisteeseen. Tämä taspainopiste
ei aina ole yhteisön kannalta tehokkain. Talousteoreetikot puhuvat myös anarkismin
hinnasta eli oman edun tavoittelun hinnasta yhteisölle. Markkinakilpailussa on kyse
oman edun tavoittelusta. Mobiilidatassa tämä ilmiö on näkynyt ja näkyy edelleen
verkkovierailumaksuissa. Kilpailu ei mahdollistanut kohtuullisia
verkkovierailumaksuja. Eurooppalainen lainsäätäjä on puuttunut operaattorien ”kilpailuun”
ja pakottanut nämä alentamaan verkkovierailumaksujaan. Nyt kuluttaja voi
entistä huolettamammin käyttää kännykkää myös Euroopassa.
Yhdysvalloissa minulle tuli kännykän käytöstä parinkympin datalasku,
vaikka data oli parhaan ymmärrykseni mukaan koko ajan kytkettynä pois päältä.
Meidän opettajien tehtävä on opettaa nuorille kriittisen
ajattelun taitoja. Usein kannustamme nuoria lukemaan. Minä ja minun sukupolveni
on erityisen tyytyväinen, jos nuoret osoittavat lukeneensa meille niin rakkaat
päivän sanomalehdet.
Olennaisen näkeminen ja kysyminen ei ole helppoa. Tarkkavainen lukijani saattoi huomata, että Hesarit olivat siistissä
pinossa pöydällä. Totta vie, nuoriso, tulevaisuuden sukupolvi, ei ollut niitä
lukenut. Enkä ole lukemista vaatinut sen jälkeen kun eräästä artikkelista
kahvipöydässä keskustellessamme tulevan sukupolven edustaja totesi lakonisesti:
Hesarissa ei ole linkkejä, lähteisiin ei pääse käsiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti