Opin keskiviikkona 15.2., että Lohjalle on vaikea päästä. Olen
aktiivinen joukkoliikenteen käyttäjä, joten luulisi, että olen myös
joukkoliikenteemme kummallisuudet eli sellaiset asiat, jotka voi oppia vain
kantapään kautta ja joita kukaan ei sinulle kerro, jo oppinut. Valitettavasti
en.
Olin katsonut matkahuolto.fi sivustolta, miten sinne
Lohjalle mennään. Löysin jopa pysäkkikohtaisen aikataulun ja täten tiesin, että
7.34 oopperatalon pysäkillä pysähtyy bussi 280 vakio, joka menee Lohjalle.
Onnistuin pysäyttämään klo 2.36 bussin 280 ja luullakseni vakio. Astuin kyytiin
ja kuski kertoi, ettei kyseinen bussi mene Lohjalle ja minun Lohjalle menevä
bussi numero 280, juuri ohitti meidät. Olin ymmälläni. Miten ihmeessä olisin
voinut tietää, että bussipysäkille suorastaan sataa busseja numero 280 ja juuri
klo 7.34 aamulla?
Kävelin takaisin kotiin, otin auton ja ehdin Lohjalle
ajoissa. Matka tuli maksamaan työnantajalleni noin 70 Euroa. Bussimatka olisi
maksanut 24 Euroa, olisin voinut katsoa matkalla sähköpostini. Siihen hävisi
koko Kiky – siis suomalainen kilpailukyky.
Soitin matkahuoltoon tarkistaakseni ja ihmetelläkseni, mitä
oli tapahtunut. Ei sielläkään sen kummallisempaa tietoa ollut. Olin ollut
Oopperatalon pysäkillä oikean aikaan ja noussut oikeaan bussiin.
Minulle on viime aikoina oikein kantapään kautta opetettu
katsomaan asioita Googlesta. Sain jopa opiskelijoilta haalari merkin, jossa
lukee ”Kato vi**u Googlesta” muistuttamaan minua, että katso Ville Googlesta.
Ei ole tämä oppi vielä kunnolla mennyt perille. Kotona kun
päivän tapahtumista kerroin, niin jälkipolvi tarttui ensimmäiseksi Googleen ja
haulla ”bussi 280” sieltä löytyi Vesa Linja-Ahon blogi http://linja-aho.blogspot.fi/2014/06/bussi-280-ei-mene-nummelaan.html.
Blogia lukiessani tajusin että olin sen päivän, se onneton, joka astui
kyseiseen bussiin ja esitti ennalta laaditun käsikirjoituksen ja dialogin. Mieleeni
tuli elokuva Groundhog Day https://en.wikipedia.org/wiki/Groundhog_Day_%28film%29,
mieleeni tuli myös tuore HBO-sarja West World http://www.imdb.com/title/tt0475784/
. Linja 280 voisikin nimetä Groundhog Dayksi tai West World-linjaksi, jos siis
oikeudet näihin saisi. Olisi vallan mainio konsti edistää Veikkolan, Nummelan,
Tammisaaren ja Lohjan – vai minne se bussi nyt menikään - matkailua?
Blogia lukiessani minulle myös valkeni, että sama ilmiö ”ihmettelevä
astuu bussiin” on jo jatkunut vuosikaudet. Luulisi, että matkustajat olisivat
reagoineet aiemmin, luulisi, että bussikuskit antavat palautetta
työnantajilleen. Luulisi.
Itse asiassa on hämmästyttävää, miten huonosti tieto kulkee,
jopa sellaisessa asiassa, jossa tiedon välittäminen ei ole haitaksi tai vahingoksi
kenellekään. Tieteessä tämä ilmiö tunnetaan käsitteellä information cascades (https://en.wikipedia.org/wiki/Information_cascade
), jossa kyse on siitä, että verkossa olevat yksilöt päättävät käyttää tai olla
käyttämättä hallussaan olevaa tietoa. Yleensä seuraukset ovat melko
harmittomia, kuten tämä murmelibussikokemus.
Vakavammaksi tilanne muuttuu, kun yksilön ei kannata omia
mielipiteitään tai tietoja paljastaa, kun tiedon paljastaminen on suoranaiseksi
vahingoksi yksilölle. Tällöin puhutaan käsitteestä social embededness. Kannattaa
hakea esim. googlesta tieteellisiä artikkeleita em. hakusanalla tai lukea Hans
Christian Andersenin satu Keisarin uudet vaatteet. Suomalaisia käytännön
esimerkkejä keisarin uusista vaatteista ovat Nokia, joka epäonnistui nettikännykässä
ja suomalaiset korkeakoulut, jotka ovat epäonnistuneet nettiaikakauden
korkeakoulun toteuttamisessa.
Matkahuollosta sain asiallisen vastauksen ja selvityksen, joka toimitettiin sähköpostiini.
Kiitän siitä.
Valitettavasti hekin vain kävivät läpi vääjäämättömät murmelirepliikkinsä,
kuten minäkin.
Kuljen säännöllisesti töihin bussilla 69. Samaan bussiin
astuu aina silloin tällöin myös HSL:n tomitusjohtaja Suvi Rihtniemi. Ehkä istun
ensi kerralla hänen viereensä ja kysyn, onko hänelle Murmelilinja 280 tuttu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti