Vaikuttava korkeakoulu - pitäisikö koulutuksen laatua mitata?

Korkeakoulut kehuvat valmistuneiden työllistymisastella. Parhaimpien työllistymisaste on suuruusluokkaa 95 %. Tämä on mainio suoritus, kun maan keskimääräinen työttömyysaste on 10%. Ilmeisen vaikuttavaa toimintaa, vai onko?

Mielestäni kannattaa kuitenkin kysyä, mittaako hyvä työllistymisaste koulutuksen laatua? Ei välttämättä. Kannattaa esim. huomioida, että työllistymismittarilla kaikki pääkaupunkiseudun korkeakoulut sijoittuvat hyvin. Kyseessä on välillinen mittari. Hyvä työllistymisaste voi olla seurausta esim. pelkästään siitä, että korkeakoulu sijaitsee pääkaupunkiseudulla.

Peliteoria puhuu signaloinnin käsitteestä. Kyse on siitä, että työnantaja ei tiedä onko nuori tyyppiä "tyhmä ja laiska" vai "terävä ja ahkera". Toki opiskelija itse tietää kumpaa tyyppiä on, mutta jotenkin tämä tieto pitäisi välittää myös potentiaaliselle työnantajalle. Potentiaalinen työnantaja on ns. epätäydellisen informaation armoilla. Tästä seuraa se, että nuoren kannattaa hakeutua opiskelemaan, jotta hän voi signaloida potentiaaliselle työnantajalle, että hän on todennäköisesti ”ahkera ja terävä”. Voi siis olla, että maan keskimääräistä työttömyysastetta hiukan korkeampi työllistymisaste kertoo vain siitä, että korkeakoulu toimii kohtalaisen kelvollisena signaloinnin välineenä.

Ajatusleikkiä voi hiukan jatkaa ja edelleen kärjistää. Voihan olla niin, että ”terävä ja ahkera” tyyppi osaakin jo kaiken, minkä korkeakoulussa  opetetaan, mutta hänen on silti pyrittävä korkeakouluun signaloidakseen työnantajalle osaamisensa. Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista seurata, miten systeemin ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien koulutustaso Suomessa arvotetaan.

Suomalainen yksityinen sektori ei ole pärjännyt kansainvälisessä kilpailussa. Tämän perusteella voi mielestäni kysyä, mättääkö jokin koulutuksessamme, kun yksityinen yrityssektori ei pärjää kansainvälisessä kilpailussa.

Koulutuksen laadusta kannattaa olla aidosti huolissaan.

Nuoren uusi työnantaja ei enää ole epätäydellisen informaation varassa. Työnantaja voi päivittäin seurata ja todentaa uuden työntekijänsä ”terävyyden ja ahkeruuden”. On mielenkiintoista nähdä, miten uusi työnantaja huolehtii uuden työntekijänsä osaamisesta. Työntekijää ei muuten lähetetä takaisin korkeakouluun oppia saamaan. Mahdollisesti työntekijä lähetetään projektijohtamisen kurssille tai pätevöitymään laatuasiantuntijaksi tai tietojärjestelmäosaajaksi. Tavoitteena on saada sertifikaatti, jolla työnantaja puolestaan osoittaa (signaloi) oman pätevyytensä palvelumarkkinoilla.

Mielestäni on henkistä laiskuutta puhua vaikuttavuudesta ja työllistämisasteesta. Meidän on mielestäni aidosti paneuduttava ja keskusteltava tarjoamamme koulutuksen laadusta. Ammattikorkeakouluista koulutamme ammattimiehiä ja -naisia. Olen pitkään ollut huolissani siitä, että emme riittävästi paneudu nykyaikaisiin työkaluihin eli ohjelmistoihin. Kynällä ja paperilla (tai pelkällä Excelillä) ei nykyaikaista kirjanpitoa, digimarkkinointia, toiminnanohjausta, logistiikkaa tms. opeteta.