Creative destruction of the University system in Finland

Online education has been shaping the way we educate ourselves. There is nothing new in this. Personally I have already concluded six courses on Coursera and I am planning to participate in courses provided by universities like Stanford, Princeton and Cornell. I have no plans in conducting a local university online course in Finland.

In my local community Finland, I have been talking and writting about the challenge and benefit of online challenging universities to change for almost five years now. In my opinion, it is the structures of the incumbent university system that is preventing change.

Here are a few tests I recommend you to conduct to assess the current state of art in online education in Finland. In this way you will also be taking part in the revolution and in building a new university system in Finland.

1 Search, register and pay online for an online course

A modern university is online. Go to your search engine. Type in what you would like to study. You should land on e.g. a university web page or on the page of an online course provider, an aggregator like Coursera or Eliademy  (a global start-up in Finland). Click the course you want, register and pay for it, if it has a price. You will gain access to the course and everything including course access should follow almost automatically.

To bench mark the current state of affairs go to the home page of your local university and see if they have an online offering on their front page. As a point of reference my university does not have an online offering on its front page and this is despite the fact that I have been talking about it for close to five years.

2. Test the digital processing of course information

We all know that the processes of firms are becoming digital. This also in many ways changes the way companies work. New processes can be designed, which are far more efficient compared to the old. This digital process re-engineering should also be taking place at universities.

Courses accomplished in other universities are often accepted as part of a new degree the student is studying. As a test go to the university you are a student of and try and find this process and register your prior courses electronically for acceptance as part of your new degree.

My present benchmark is that in my online course offering I am also indicating which e.g. online Coursera courses I will accept as alternative ways of accomplishing the course. For the occasional student who has been unable or late to attend the actual course I have tailored alternative solutions. In practice the student suggests an alternative and after consideration I perhaps accept it. The key point is that after finishing the course, the student fills in the acceptance process electronically and all I have to do is give my electronic acceptance (electronic signature) and forward the accepted course to be registered as part of a degree.

The current benchmark is that many of these case have been handled in paper format and the process takes time and the flow of the process can’t be monitored and does not get monitored. A concern is also that no one has a view to the big picture. Could I e.g. with the six courses I have accomplished on Coursera get 30% of a bachelor of business administration degree in some Finnish university?

3 Asses the digital tools

When you have a carpenter coming round to your house for a renovation job, I am sure you will do a quick assesment of his potential skills by having a glimpse at his tool box. No tools – no skill, a lot of brand new unused tools – no skill. The same thing you should do to your university and its online course. Today’s tools are computer programs. When you enroll into a course, be sure to check that you will be using software to do the job. I do not mean Microsoft office tools, but things like doing accounting with an accounting program etc.

The current bench mark is that in my teaching, I am struggling with the tools issue. On the one hand tools alone do not help and in many cases one needs live data (e.g. accounting data or data of stocks in store) to play around with and that is not easy to have access to. There is also a lot of free software out there, which luckily helps.

Teaching business administration has been one of the cheapest i.e. lowest cost degrees. A university more or less gets the same amount of money from the government for each degree independent of the subject. A business degree is profitable to the university. From a perspective of strategy it is “the milking cow”. Ironically, for this reason many universities want to have a business degree on their course offering. This leads into a lock in situation in which universities are unwilling to invest in software tools to teach. I have been voicing my concern publically that our teaching is incompetent. It is sad to see that we are potentially building an unskillful future generation.

You might have noticed that I have talked nothing about what an online course is like. These tools are developing at a fast pace and it is a topic for another post. Please also note that I do not believe online will replace face to face. It is simply that online and face to face teaching have to develop a mutually beneficial relationship.

You will also notice that I am addressing you the student. I am not addressing the industry. In fact we proud ourselves in Finland that we have a strong collaboration between universities and the industry. Unfortunately our economy is not doing well and my concern is that our local industry will not help the universities out of their present predicament. In fact history has shown that the university-industry relationship in Finland has led into embeddedness and into an inefficient interdependency. When Nokia was at the top of its game and contributed to almost 4% of the gross national product of Finland, no university was able to voice out a concern. Today most Finns would agree with me that at the turn of the millennium our community was unable to challenge Nokia in a constructive way. The universities were too much dependent on industry opinion.

For this reason I look at you the student to change our universities. You have the vote to cast. Walk out, do not study in Finland, go to Coursera like I do, challenge us to change. On May the third Suomen Ekonomit (Business alumni of Finland) released a proposal to build a digital university of economics.  This was a big step. The alumni are proposing change.

It is the students, the alumni, which will disrupt the university education system in Finland. Go out there and do it!

 

 

Wappupuhe: Suomi nousuun sopimattomia ajattelemalla ja tekemällä

Suomi on konsensus maa. Täällä saa puhua vain sopivia. Sopimattoman ajattelu on ehdottomasti tuomittavaa.

Ensimmäisen kerran törmäsin tähän, kun vuonna 2004 vihaisena keski-ikäisenä miehenä kävelin ulos Aalto Yliopistosta, silloisesta Teknillisestä Korkeakoulusta. Koin, että ajattelu ei ollut sallittua. Haastoin vallitsevan mobiiliparadigman ja maailman parhaimman kännykkävalmistajan.

Puolitoista vuotta myöhemmin väittelin Oulun Yliopistossa. Vaivoin sain edes väitöskirjan aikaseksi. Kymmenen vuotta myöhemmin kaikki väitteeni ovat toteutuneet. Moni on huomannut, että sopivan ajattelu on hyvin lähellä ylimielisyyttä ja huomannut, että olisi kannattanut aikoinaan ajatella hiukan enemmän sopimattomasti.

Minä opin sen, että sopimattoman ajattelu ei riitä. Tarvitaan myös sopimattomia tekoja.

Vuodesta 2011 olen julkisuudessa puhunut nettiaikakauden korkeakoulusta ja haastanut suomalaisen korkeakoulujärjestelmän. On ollut ironista havaita, että sopimaton ajattelu ei ole oikein sopivaa edes korkeakoulu- ja yliopistomaailmassa.

Seuraava sopimaton tekoni lienee se, että kurssini löytyy maksullisena Eliademy.com alustalta. Näin olisin kertaheitolla myös käynnistänyt koulutusviennin. Tämä on sopimaton teko, sillä Suomessa koulutus on ilmaista ja vain korkeakoulu saa tarjota korkeakoulukelpoista koulutusta. Näin on sopivaa ajatella.

Professori Alf Rehn kirjassaan vaaralliset ideat kuvaa mainiosti, miten taboon ajattelu, jonka mielelläni suomennan sanalla ”sopimaton”, on mainio uusien ajatuksien ja tulevaisuuden lähde. Easley & Kleinberg kirjassaan ”Networks, Crowds and Markets” s 59 kertovat muuta kirjallisuutta siteeraten, kuinka ne yksilöt jotka ovat usean verkoston laidoilla, mutta samalla yhdistämässä eri verkostoja eli useamman verkoston solmukohdassa, ovat informaation kulun solmukohdissa ja uusien ajatuksien silloilla. He ovat erilaisuuden keskellä ja ajattelevat ja tekevät vääjäämättä sopimattomia suhteessa kaikkiin verkostoihinsa (muu ei oikein olisi mahdollista, paitsi diplomaatilla). Mutta, uutta syntyy.

Kirjallisuus tukee vahvasti ajatusta, että sopimattomia ajattelemalla ja tekemällä syntyy uutta. Sieltä rakentuu tulevaisuutemme. Ongelma vain on se, että tämä ei ole sopivaa Suomessa.

Hyvät ystävät, pitäkää nyt näin Wappuna maltti mielessä, ajatelkaa siis sopivia ja käyttäytykää sopivasti, mutta muistakaa sitten arjessa se sopimattoman ajatteleminen ja tekeminen. Sillä saamme Suomen kasvuun!

Ville Saarikoski

ps Olen Helsingin Teknillisen Korkeakoulun kasvatti - teekkari siis - ja kiitollinen korkeakoululle ja erityisesti sille proffalle, joka laskuharjoituksissa tuskailuamme katsoessaan tokaisi, "ette te pojat näitä taitoja työelämässä tarvitse, pääasia, että opitte ajattelemaan”

Digimurros hämmentää – korkeakouluilla vaikeuksia päästä oppimiskäyrälle

Itk2016 tapahtumaan osallistui n 2000 ihmistä. Olin siellä minäkin ja pidin puheenvuoron otsikolla ”verkko-opetuskokeilu – seuraako digiloikkaa digitussahdus?

Tapahtuman pääteema oli digitalisaatio ja sen avasi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen, joka kertoi kuinka hallitus panostaa koulujen digitalisaatioon. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg puolestaan kertoi kuinka heillä digitalisaation seurauksena uudistetaan koko koulutusrakenne. Puolustusvoimien on helppo laittaa organisaatio uuteen asentoon varsinkin kun on ymmärretty tarve uudistua. Toivoisin korkeakoulujemmekin ensin ymmärtävän rakenteiden uudistamisen tarpeen ja sitten tarttuvan uudistustyöhön.

Oma puheenvuoroni ”seuraako digiloikkaa digitussahdus?” vastauksen voisi tiivistää siten, että olen kokenut ainakin kaksi tussahdusta ja vähintään yhden lähtötelineisiin jäämisen.

Aloitimme Keravan kampuksellamme täysin verkossa olevat tradenomiopinnot muistaakseni v 2011. Kyseessä oli ammattikorkeakoulumme vetovoimaisin tuote. Alkuvaiheen verkko-opinnoille tyypillisesti keskeyttämisaste oli luokkaopintoja suurempi ja ilmeisesti tästä syystä ohjelma laitettiin viime vuonna tauolle.

Viime syksynä kokeilin henkilökohtaisempaa digiloikkaa ja kurssini suoritti yli kaksinkertainen määrä opiskelijoita siihen nähden, mihin perinteiseen luokassa tapahtuvaan opetukseen mahtuu. Tein siis yli kahden opettajan työt. Nyt keväällä ja ensi kesänä en enää voi olla "tehokas", sillä kurssille ilmoittautuneiden lukumäärä on rajattu 40:een. Myös alaraja on nostettu, joten mitään erikoista ja erilaista ei oikein voi tarjota. Massakurssien vetovoimaisuudella ja tehokkuudella voisi ”rahoittaa” harvinaisempia ja vähemmän suosittuja kursseja ja siten varmistaa kurssitarjonnan kehittyminen. Kansakuntamme kilpailukyky on kiinni erilaistumisesta ja erikoistumisesta. Vertauskuvan avulla esittäen, perunasadosta kannattaa ottaa siemen perunat talteen.

Lähtötelineisiin on jäänyt moni korkeakoulu. Ei tarvitse muuta kuin mennä kyseisen korkeakoulun verkkosivuille etsimään kurssitarjontaa. Parin klikkauksen jälkeen pitäisi päästä ilmoittautumaan ja tarvittaessa maksamaan kurssimaksun. Mallisuorituksen voi käydä katsomassa esim. Helsingin Seudun Kesäyliopiston sivuilta. Laittakaa hakukoneeseen vaikka sana nettitalous ja tulkaa kurssilleni. Tämähän on selkeätä mainostamista (hyi hyi, näinhän ei koulumaailmassa saisi tehdä), mutta digitaloudessa mainostaminen korostuu entisestään ja mainostaminen on suorastaan menestyksen elinehto myös koulumaailmassa.

Keskeisin syy vallitsevaan tilanteeseen on korkeakoulujemme johdon kykenemättömyys ja kokemattomuus teknologiamurroksen johtamisessa. Uusi teknologia on aina aluksi kömpelöä. Sitä pitää kokeilla ja testata ja luoda näkemys siitä, mitä teknologialla voidaan aikaansaada. Tämä näkemys meiltä puuttuu. Pitää myös olla jonkinlainen näkemys siitä kuinka asianomainen teknologia mahdollisesti kehittyy. Se mitä näet tänään, ei kerro siitä mikä on mahdollista vuoden tai kahden kuluttua. Tämä meiltä usein unohtuu. On itse asiassa hämmentävää havaita, että korkeakouluillamme on syvällisiä vaikeuksia päästä oppimiskäyrälle.

Ei tarvitse kuin mennä rapakon taakse ja osallistua esim. coursera.org verkkokurssille niin näkee kuinka pahasti olemme jääneet jälkeen kehityksestä.

Kurssisurffari löysi pimeät korkeakoulut?

Kieli ja sanat ovat tärkeitä. Snellman-kesäyliopisto toi suomenkieleen uuden sanan ”kurssisurffari”. Hakekaa sivu ”kurssisurffari” Facebookista ja käykää tykkäämässä. Mielestäni kyse on vallan hienosta kielellisestä oivalluksesta.

Hyvät sanat ja sanayhdistelmät luovat mielikuvia. Joskus meillä on liian kiire määrittelemään, mistä tarkkaan ottaen on kysymys. Tätä sanaa kannatta maistella ja tutkiskella monelta suunnalta. Sanalla saa aluksi olla monta mielikuvaa ja merkitystä. Vasta sen jälkeen kannattaa lähteä viemään sanaa käytäntöön ja luoda oma näkemys kurssisurffarista.

Monelle kurssisurffari herättää negatiivisia tuntemuksia. Sana herättää kuvan opiskelijasta, joka hyppää kurssilta toiselle saamatta koskaan mitään valmiiksi ja paneutumatta koskaan kunnolla mihinkään. Surffari on pintapuolinen laiska trendihörhö ja populisti. Toisaalta kannattaa muistaa, että etsiminen, uuden löytäminen, sattuma, yhdistelemisen taito, oivallus – nämä kaikki ovat luovuuden ja uuden luomisen keskeisimpiä keinoja ja lähteitä.

Minä tykästyin sanaan ”kurssisurffari”. Olen paljon kirjoittanut ja puhunut nettiaikakauden korkeakoulusta. Tähän maailmaan kurssisurffari istuu mainiosti. On jännää havaita, että ”internet surfing” sana keksittiin v 1992 ja sanaa nettisurffaus on dokumentoidusti käytetty Suomessa jo v 1995. Tästä hetkestä on kestänyt yli 20 vuotta siihen, kun sana kurssisurffari keksittiin. Kertookohan tämä jotain siitä suuresta kuilusta, joka on korkeakoulumaailmamme ja internetmaailman välillä?

Nettimaailmassa puhutaan myös pimeästä netistä, jolla tarkoitetaan sitä nettiä, joka ei ole hakukoneiden avulla löydettävissä. Tyypillisesti yritysten sisäiset intranetit ovat osa tätä pimeää maailmaa. Tästä oma mielikuvitukseni laukkaa ja kuvittelin, mitä kurssisurffari mahdollisesti löytää? Löytöretkillään hän havaitsee, että korkeakoulujemme kurssitarjontaa ei löydy netistä ja korkeakoulun sisällä opiskelija ei pääse tarkastelemaan oppimisalustoilla olevien kurssien sisältöjä ilmoittautumatta ensin kurssille. Tästä syntyi kirjoitukselleni otsikkokin: ”kurssisurffari löysi pimeät korkeakoulut”.

Kansantaloutemme kilpailukyky on rapistunut. Meillä ei ole riittävästi hyviä uusia tuotteita ja palveluita maailmalle vietäväksi. Eikö osaaminen ole korkeakoulujen tehtävä? Olen pitkään ihmetellyt, miksei julkisessa keskustelussa ole juurikaan tuotu esiin sitä mahdollisuutta, että korkeakoulumme eivät ole riittävän hyviä. Meillä ei ole sellaista osaamista välitettäväksi nuorille tai aikuisopiskelijoille, jonka avulla aidosti luotaisiin kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita tai palveluita. Olisiko jopa mahdollista, että koulutamme kelvottomia nuoria? Puuttuuko meiltä kunnianhimoa?

Myytti korkeakoulujemme hyvyydestä elää syvällä. Osa myytistä rakentuu Pisa menestyksen ympärille, joka sinällään kuvaa peruskoulumme tasoa, ei korkeakoulujen ja jonka tulokset ovat viime vuosina myös heikentyneet. Myytin syvät juuret löytyvät opettajan arvostuksesta, joka mielestäni vahvasti liittyy sanaan kansan kynttilä. Olen varma että ”kansan kynttilä” yhdistetään sanayhdistelmäleikeissä lähes poikkeuksetta sanaan opettaja.  Kyse on vahvasta mielikuvasta, jonka ympärille rakentuu koko korkeakoulumme kulttuuri. Kannattaa huomata, että maailma on kääntynyt päälaelleen: kansan kynttilä on osa pimeää internettiä.

Kulttuurin muuttaminen on tehtävistä kaikkein vaikein, mutta kulttuurivallankumousta suomalainen korkeakoulukenttämme tällä hetkellä kaikkein eniten tarvitsee. Tästä syystä kurssisurffari on vallan mainio oivallus. Kurssisurffari haastaa kansan kynttilän.

On aika keksiä kansan kynttilälle uusi vertauskuva. Miltä maistuisi tietosurffari? Oletko sinä opettaja nykyajan tietosurffari?

Digitalisaatio vaatii pitovoiteita

Näin Suomen kesän keskellä eivät mieleen ole tulleet aurinkovoiteet vaan suksien pitovoiteet. Suomen taloutta ei tarvitse suojella menestykseltä vaan pikemminkin saada taloutemme perusteet pitäviksi.

Digitalisaatiosta on tullut trenditermi ja mantra. Julkista keskustelua seuraamalla vaikuttaa siltä, että digitalisoimallla saisimme taloutemme nousuun. Oma havaintoni on, että meillä on aika lipsuvat sukset. Digitalisaatiosta höpötetään, mutta talous voi entistä huonommin. Täytyy saada alle kunnon pitovoiteet.

Hieno tiede näyttää parhaimmillaan taikuudelta.

Tiedätkö, miten ja miksi Googlehaku toimii? Tiedätkö, miten Netflixin suosittelukone toimii? Osaatko selittää, kuinka mainostilaa Googlessa huutokaupataan? Osaatko selittää, miksi kiinteä kuukausihinta oli tärkeä mobiilinetin synnyttämisessä. Digihömpällä et niitä selitä.

Tartu graaffiteoriaan eli verkostojen matematiikkaan (aiheesta lukuisia julkaisuja Nature lehdessä), tutustu peliteorian matematiikkaan (aiheesta myönnetty yli 10 taloustieteen Nobel palkintoa) ja perehdy informaatiotalouden perusolemukseen.

Kun kovan luokan luonnontieteet saadaan vietyä käytännön sovelluksiin, on luotu vahva pohja menestykselle. Näihin pitovoiteisiin kannattaisi meidänkin yliopistojen ja korkeakoulujen sekä teollisuuden paneutua. Vasta kunnon pidolla saadaan talous nousuun.

Finland to Enter the Global Education Market

Finland is in an economic depression. The new government has taken strong measures to strengthen the economy and to implement change. In a welfare society like Finland the major cost areas are education and healthcare including social care.  From the two choices the easier choice is to cut down on education. This is what the new government is doing, despite its pre-election promises to promote education. Sometimes the best defensive position is offence. Online courses can open the Finnish education market to the world. Building online courses is what Finnish universities should focus on.

Finding an online course and registering into the course on the American course provider Coursera will take only a few minutes. In Finland the universities of applied sciences are in most cases owned by local municipalities. This means that their general orientation is very much in supporting local activities and local welfare. I have recently challenged several owners of these local universities to register into an online course provided by their own (or the neighboring) university. I have also encouraged them to show me how it is done. Unfortunately thus far I have seen no success.  Registering into an open course of a Finnish University is – at present - a cumbersome process.

I am sure this is about to change. Implementing an online registering process is not a difficult task. We already have online learning platforms and online courses that are good enough for global competition. The only thing we need to do is to open these up to the world. The only thing we need is an efficient online registration process.

You might be asking why this has not been done before. We have suffered from a sense of a lack of urgency. When everything is fine, why change. This is known as complacency.

There are also some deeper reasons embedded in the way we have structured our society. Traditionally education in Finland has been free. Under economic pressure this is due to change. Open education in Finland is not free. Universities are charging minimum fees for open online participation and are granting access to free degree education, if the student has successfully accomplished enough open courses. Also a recent change is that Finnish universities can charge an annual tuition fee from students coming from outside the European Economic Area (the EU countries plus Norway, Iceland and Liechtenstein).

At the core to building an information society is an understanding of how value is created and captured with information based services in highly networked environments. Deep at the very center of building an information society is a reallocation of rights. Although I am critical and feel that the Finns lack in their understanding of these fundamental information society building blocks, the recent changes in laws guiding universities are steps in the right direction. Sometimes even the blind find their way ahead.  

Online education is a great export product with which to tap into the international student market. Finland is of the beaten path and remains an exotic and cold country in the north with a midnight sun in the summer. We have to be active in our activities to lure paying students into our universities. Most students can benefit from our online services and need not travel to the far north. An online education service will polish our brand and show in practice – give a taste of our education and show that we are among the best education providers in the world.

All we need is an online registration service. And yes, also a lot of active digital marketing is needed.

Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän kriisi

Suomalainen korkeakoulujärjestelmä on kriisissä. Vanhat rakenteet tulee kyseenalaistaa. On aika uudistua.

Jokin aika sitten matkasin bussissa takaisin kohti Helsinkiä. Facebook-viestieni joukossa oli linkki artikkeliin, jossa amerikkalainen kirjoittaja piti ilmaista koulutusta jopa ihmisoikeutena. Viestin lähettäjälle kerroin olevani bussissa ja totesin maanteitä ja koulutietä vertaillen, että Suomen teillä saa ihan kuka tahansa liikkua vapaasti ja jopa ilmaiseksi, mutta jostain syystä bussikuski vaati minulta maksua ennen kyytiin pääsemistä.

Uusin teknologia mahdollistaa sen, että oppia voi tarjota käsittämättömän suurille massoille yhtäaikaisesti, ilmaiseksi ja hämmentävän laadukkaasti. Avoimet verkkosisällöt, uudenlainen yhteisöllisyys, vertaisoppiminen ja jakaminen ovat uusi tapa toimia ja osa tulevaisuuden opin valtateitä. Tekniikan ansiosta kuka tahansa voi ”kävellä opintiellä” ilmaiseksi.

Suomalainen korkeakoulujärjestelmä ajautuu kilpailuun maailman parhaiden yliopistojen kanssa. Moni suomalainen valitsee jo nyt avoimen, ilmaisen ja maailman parhaan yliopiston. Suomessa avoin opetus on pääsääntöisesti maksullista. Globaalissa kisassa pärjätäksemme suomalaisen korkeakoulun on tarjottava avoin verkko-opetus ilmaiseksi.

Linja-auto vertauskuvaani viitaten, kaikki ei kuitenkaan ole kaikille kaikkialla ilmaista. Median murros tarjoaa meille hyviä oppitunteja. Median on täytynyt löytää keinot kilpailla avointa ja ilmaista vastaan. Lisäksi kaupallisen median kilpailumahdollisuuksista ja julkisen palvelun roolista käydään jatkuvaa keskustelua. Korkeakouluille tulee luoda nettiaikakauteen sopiva liiketoimintamalli ja yksityisen ja julkisen rooleista tulee myös korkeakoulutuksen yhteydessä keskustella.

Fyysinen koululuokka ja siihen liittyvä hierarkkinen koulujärjestelmä on rakenne ja jäänne, joka toimi teollisella aikakaudella tehtaan ja kyläkaupan vieressä, mutta ei enää toimi tietoyhteiskunnan aikakautena. Kivijalkakoulun tarve tulee arvioida suhteessa netin mahdollisuuksiin. Monen koulun hallituksessa istuu paikallispoliitikko, jonka nettitalouden ymmärrys on vähäistä ja ensisijainen pätemistarve kohdistuu fyysiseen rakentamiseen. Uudistuminen vaatii koulujemme johtamisjärjestelmän uudistamista.

Iso haaste on kyetä opettamaan asioita välineen kautta. Nyt usein opetamme esim. markkinointia, asiakashallintaa, toiminnanohjausta jne. ilman ohjelmistoja. Tilanne on hiukan sama kuin jos ajokortin saisi pelkällä teoriaosuuden suorittamisella. Uudistaminen vaatii investointien kohdentamista uusiin työvälineisiin, ohjelmistoihin ja opettajien koulutukseen.

On aika tunnustaa, että koulujärjestelmässämme on keskeisiä valuvikoja. On aika luoda Suomeen nettiaikakauden korkeakoulujärjestelmä.